Kipu, onko vaihtoehtoja? 

Jokainen meistä on kokenut joskus kipua. Kipu on elintärkeä kehon oma suojamekanismi, mutta muuttuessaan jatkuvaksi ja krooniseksi se aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä stressiä sekä alkaa haitata työntekoa, harrastamista, sosiaalisia suhteita ja elämästä nauttimista. Akupunktiohoitajan ja kraniosakraaliterapeutin työssäni kohtaan päivittäin niin ihmisiä kuin eläimiäkin joiden elämässä kipu on osana arkea.

Yleisimmin käytetty hoito kipuun on tietenkin kipulääke ja usein se viekin kivun ainakin hetkellisesti pois. Ongelmaksi muodostuu tilanteet joissa kipulääkkeitä joudutaan syömään jatkuvasti, päivittäin ja pitkiä aikoja kerrallaan. Tämä rasittaa valtavasti elimistöämme, joka on jo ehkä muutenkin heikoilla. Vatsa, suolisto, sydän, maksa ja munuaiset joutuvat koville käsitellessään näitä kemikaaleja ja yrittäessään poistaa myrkkyjä ja kuona-aineita kehostamme. Kaikilla lääkkeillä on aina myös haittavaikutuksensa, niistä voi kukatahansa lukea lääkepakkauksen sisällä olevasta lappusesta. Se onkin monelle yllättävää luettavaa, kannattaa oikeasti joskus lukea se ajatuksella läpi eikä vain heittää suoraan roskiin. Joidenkin lähteiden mukaan yli 15-vuotiasita suomalaisista lähes 10% käyttää särkylääkkeitä päivittäin ja noin 14% viikoittain. Tiesitkö sen tosiasian, että Suomessa kuolee vuosittain 200-400 ihmistä särkylääkkeiden aiheuttamiin ruoansulatuskanavan verenvuotoihin! 

Olen itsekin saanut kokea, mitä elämää rajoittava kipu tarkoittaa. Olen kärsinyt migreenistä yli 20 vuotta, kuten valitettavan moni muukin. Arvioiden mukaan noin 10% väestöstä sairastaa migreeniä, yleisin se on 30-40 vuotiaiden naisten keskuudessa. Pahimmillaan minulla saattoi olla useita migreenipäiviä viikossa. Lääkärin määrämä kohtauslääke auttaa kyllä kipuun, mutta tuo mukanaan väsymyksen ja muita ikäviä sivuvaikutuksia. Kolmiolääkkeen otettuani en voi ajaa enää autoa, siksi olen usein sinnitellyt särkyni kanssa koko päivän kotiin asti. Muutenkin monet suunnitelmat ovat vuosien varrella menneet uusiksi, kun migreeni onkin iskenyt päälle. Myös raskaus ja imetysaika oli haastavia, sillä silloin en voinut vahvoja kipulääkkeitä käyttää lainkaan. Tavalliset käsikauppalääkkeet eivät useinkaan auta migreenikipuun ainakaan normaalilla annostuksella.

Kun myöhemmin kiinnostuin luontaishoidoista ja aloin opiskella niitä itse, sain tietää että migreeniin ja moniin muihinkin kipuihin on olemassa myös lääkkeettömiä hoitoja. Ja mikä parasta, nämä hoidot vaikuttavat siihen alkuperäiseen syyhyn, miksi migreeni tai jokin muu kipu tulee. Eli kun syytä hoidetaan, poistuu myös seuraus. Kun opiskelin kraniosakraaliterapiaa, migreenini pysyi yli vuoden poissa sillä sain kursseilla säännöllisesti itsekin opiskelutovereiden tekemiä harjoitushoitoja. Sittemmin kipuni ovat välillä yrittäneet palata takaisin, jos olen unohtanut hoitaa itseäni. Hoidan migreeniäni ja kaikkia muitakin vaivojani aina mahdollisimman paljon luontaisesti ilman kemiallisia lääkkeitä. 

Usein käy niin, että kun mennään lääkäriin jonkin kivun tai vaivan vuoksi, sieltä tullaan ulos kipulääkeresepti kourassa ja pettyneenä; tämän "diagnoosin" olisin osannut tehdä itsekin. Länsimaisen lääketieteen ensimmäinen vastaus on usein kipulääke, poistetaan oire ja toivotaan parasta. Kivun oikea alkuperä ja aiheuttaja jää tässä vaiheessa pimentoon. Pahimmassa tapauksessa, kun pitkittyneeseen kipuun ei enää särkylääke auta eikä selvää lääketieteellistä syytäkään löydetä, tehdään masennusdiagnoosi. Tämä on monelle surullisen tuttu tarina, ihminen jätetään yksin kipujensa kanssa.

Kipu ei ole vain kipua, siitä on olemassa erilaisia muotoja. Akuutti kipu normaalisti poistuu kun vaurio tai kudos on parantunut, näin kehomme viisaasti parantaa itse itseään. Jos elimistö kuitenkin epäonnistuu tässä, muuttuu kipu krooniseksi. Näin saattaa käydä, jos akuutti vaiva jätetään hoitamatta tai ei malteta levätä riitävän pitkään esim urheilu- tai rasitusvamman vuoksi. Kun kipu kroonistuu tarkoittaa se sitä, että keho alkaa pitämään tilannetta ikäänkuin  normaalina eikä enää edes yritäkkään korjata sitä. Kroonisessa kivussa alkuperäinen vaiva on saattanut jo poistua, mutta kehon kipuviestintä jää päälle, selkäytimen kipua välittävät synapsit viestivät aivoille kivusta "turhaan". Tällöin pienikin ärsyke, kuten turvotus, kuuma, kylmä tai kevyt kosketus saattavat laukaista kivun, puhutaan että kipukynnys on alentunut. Näin käy esim fibromyalgiassa, kipu on hermostossa eikä elimellistä syytä kivulle löydetä.

Kivusta tulee helposti myös kierre, jota on vaikea katkaista. Vaikkapa kun polvi on kipeä, sitä tietenkin varotaan ja liikutaan vinosti. Tällöin keho kuormittuu väärin, kipeytyy ja jännityy jostain toisesta kohtaa. Tällainen iskeeminen kipu on yleensä jomottavaa lihaskipua, jäykkyyttä ja aamukankeutta. Lihaksen verenkierto, aineenvaihdunta ja hapensaanti on heikentynyt jolloin kuona-aineita kerääntyy lihakseen haitaten sen toimintaa. Tällaiseen kipuun saattaa kevyt liikunta tai vaikkapa hieronta auttaa. 

Lääkkeillekin on aikansa ja paikkansa, sietämättömästä kivusta ei kannata kenenkään turhaan kärsiä. Kannattaa silti tiedostaa, että kipulääkkeille on olemassa lukematon määrä vaihtoehtoja ja sinä itse voit valita niistä itsellesi sopivimmat. Vaihtoehtoiset ja täydentävät hoitomuodot eivät pääsääntöisesti kuulu länsimaisen lääketieteen piiriin tai suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään. Monet lääkäreistämme suhtautuvat niihin valitettavan ennakkoluuloisesti, vaikka iso osa väestöstä käyttää niitä ja kokee saavansa niistä helpotusta vaivoihinsa. Pikkuhiljaa Suomessakin vastakkainasettelu alkaa toivottavasti vähentyä ja nähdään sekä virallisen että vaihtoehtoisten hoitoperinteiden parhaat puolet ja opitaan käyttämään niitä rintarinnan. Länsimaisen lääketieteen suurin kompastuskivi on mielestäni ihmisen jaotteleminen osiksi. Yksi lääkäri hoitaa yhtä vaivaa ja toinen toista, kokonaisuus jää hahmottamatta lisääntyneestä teknologian ja sähköisen tietojensiirron kehityksestä huolimatta. Perinteinen kiinalainen lääketiede, kraniosakraaliterapia, osteopatia, vyöhyketerapia, jäsenkorjaus ja monet muut luontaiset ja holistiset hoitomuodot kohtaavat ihmisen aidosti, kokonaisena, eikä vain osiensa summana.