Kraniosakraaliterapia - mitä ihmettä se oikeastaan mahtaa olla?

Kraniosakraaliterapia on monelle tuntematon ja uusi tuttavuus vielä tänäkin päivänä, vaikka se onkin kasvattanut suosiotaan huimasti viime vuosien aikana. Kraniosakraaliterapia on jo nimenäkin monelle täyttä hepreaa, tai no ennemminkin latinaa. Cranium on kallo ja sacrum on ristiluu, siitä juontuu nimi kraniosakraaliterapia (KST) tai englanniksi craniosacral therapy (CST). Hoitomuotoa nykyiseen muotoonsa on ollut kehittämässä 70- ja 80-luvuilla yhdysvaltalainen lääkäri-osteopaatti John E. Upledger ja hoidolla onkin monia yhtymäkohtia osteopatian kanssa. Se on manuaaliterapia joka perustuu kraniosakraalijärjestelmään. KST-järjestelmän tehtävänä on suojata aivoja ja selkäydintä sekä kierrättää ja imeyttää uudelleen aivoselkäydinnestettä. Tämä keskushermostoa ympäröivä kovakalvorakenne on nimeltään Dura mater, sen rytminen laajeneminen ja supistuminen saa aikaan kraniaalipulssin - kehon kolmannen mitattavissa olevan rytmin.

Kraniaalipulssi on hoitajan työkalu ja ikkuna hoidettavan kehoon. Koulutettu KST-hoitaja havainnoi ja tunnustelee käsillään kraniaalipulssia ja löytää sen avulla kehosta jännitystiloja, ikään kuin tukoksia tai esteitä niistä kohdista joissa pulssi ei virtaa vapaasti. Kraniaalipulssi on tunnettavissa kaikkialta kehosta, sillä Dura kalvo on saumattomassa yhteydessä koko kehon kattavaan kalvojärjestelmään eli fascioihin. Joka ikinen yksittäinen solukin on kalvojen ympäröimä.

Hoitaja avaa hyvin kevyellä, ulospäin lähes huomaamattomalla tekniikalla jännityksiä kraniosakraalijärjestelmästä ja sen myötä kaikkialta kehosta. Oikeastaan hoitaja ei varsinaisesti edes manipuloi kehoa, vaan jollain tavalla hoitajan kosketus ja intentio antavat keholle viestin korjata itse itseään. Kuvailisin sitä ennemmin kudosten suostutteluksi tai sanattomaksi keskusteluksi kehon kanssa. Jokainen keho nimittäin tietää ja muistaa, mitä on terveys, sitä on vain hieman autettava ja sysättävä oikeaan suuntaan jotta paraneminen voi tapahtua. 

Tällä tasolla hoidettaessa tulokset saattavat olla joskus hämmästyttäviä. Tunnen itsekin yhä vuosien jälkeen joka kerta suurta kiitollisuutta, kunnioitusta ja ihmetystä tämän perustavaa laatua olevan systeemin kanssa työskennellessäni. Varsinkin eläimet tuntuvat olevan erityisen herkkiä ja vastaanottavaisia KST-hoidolle. Voimakkaat rankaa tai niveliä manipuloivat hoidot saattavat saada aikaan nopeitakin muutoksia, mutta voi olla että lihakset, hermosto ja muu keho ei ehdi mukaan äkilliseen muutokseen ja virheasento tai lukko uusiutuu pian. Myöskin kipua tuottavat hoidot saavat elimistön jännittymään ja suojamekanismit aktivoitumaan, mikä ei lopulta edistä paranemista. Siksi KST on lempeydessään niin voimallinen hoito, keho päättää itse minkä verran se on sillä hetkellä valmis muuttumaan, rentoutumaan ja eheytymään. Varsinaisen hoidon jälkeen elimistö jää vielä prosessoimaan hoitoa jopa päiviksi, siksi lepo tänä aikana on hyvän hoitotuloksen kannalta erityisen tärkeää.

Miltä kraniosakraalihoito sitten tuntuu? Eläimet saattavat joskus varsinkin hoidon alkupuolella olla levottomia tai vältellä kosketusta kevyestä otteesta huolimatta. Niillä ei ole muita keinoja kertoa miltä tuntuu. Kun sitten lemmikin omistaja päätyy ennen pitkää itsekin hoitopöydälleni, toteaa hän usein "nyt ymmärrän, miksi koira/hevonen käyttäytyi niin!" On tietenkin yksilöllistä, miltä hoito kenenkin kohdalla tuntuu, mutta usein aluksi saattaa tuntua painetta, kiristystä, ahdistusta tai jopa kohtalaisen voimakasta kipuakin hoidettavalla alueella. Monesti tuntemuksia on myös kaukana hoidettavasta alueesta, sillä kuten aiemmin selitin, kalvojärjestelmä kattaa hämähäkinverkon lailla koko kehon. Joskus keho liikahtelee ja nytkähtelee päästäessään irti jännitteistä. Hoidon edetessä autoniminen hermosto alkaa rentoutua ja hoidettava vaipuu usein meditatiiviseen ja syvään rentouden tilaan, monet nukahtavat. Tällaisessa tilassa aivojen taajuus laskee jopa Theta taajuuksille 8-3,5 Hz, mikä on paranemisen, eheytymisen ja stressin purkautumisen kannalta ihanteellinen tila. Aivot vaipuvat uneen 3 Hz ja siitä alaspäin. 

Kraniosakraalijärjestelmä on vielä vähän tutkittu ja sen toiminta ja merkitys koko kehon hyvinvoinnille tunnetaan länsimaisessa lääketieteessä huonosti. Oulun yliopiston tutkija on 10 vuotta tutkinut aivojen lähettämää pulssia, mutta ei ole keksinyt mikä sen tehtävä elimistössä varsinaisesti on. Viime vuosina tiede on kuitenkin tehnyt uusia merkittäviä löytöjä mm. aivojen lymfajärjestelmästä ja gliasoluista. On ymmärretty että aivojen nestekierto ei ole täysin suljettu, aivoistakin täytyy poistua kuona-aineita, tehokkaasti näin tapahtuu ainakin nukkuessa.

Monista vanhoista itämaisista hoitoperinteistä löytyy myös yhtymäkohtia kraniosakraaliterapiaan. Kiinalaisen lääketieteen oppi meridiaaneista, akupunktiopisteistä ja sisäelimistä laajempina kokonaisuuksina on yhdistettävissä myös fascioihin ja hermoston toimintaan. Yin&Yang teoria istuu myös hyvin yhteen kehon laajenemiseen ja supistumiseen pohjaavan kraniosakraalijärjestelmän kanssa. 

Opiskellessani intialaiseen lääketieteeseen eli Ayurvedaan pohjautuvaa traditionaalista Shakta-joogaa, olin aivan haltioissani opettajan puhuessa kehon vastakkaisista voimista, palleasysteemistä, luuston linjaamisesta ja niiden vaikutuksesta hermostoon, aineenvaihduntaan ja sitä myötä ihmisen koko fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Tuntui kuin kaikki vuosien varrella luontaishoidoista oppimani tiedonmuruset olisi vihdoin nidottu yhteen. Shakta joogan ytimessä olevan Tri dosha -harjoituksen jälkeen minulla on aina tasapainoinen, seesteinen ja keventynyt olo kuin olisin juuri noussut kraniosakraalihoitajan pöydältä!

Lue lisää KST-hoidosta, minkälaisiin vaivoihin voit saada apua ja asiakaskertomuksia: ihmisille, koirille ja hevosille